Miten pandemiasta selvitään – COVID-19 vs. espanjantauti (1918-1920)

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp

COVID-19-pandemia ei näytä pysähtymisen merkkejä. Vaikka me Suomessa koemme ahdistusta rajoituksista ja säädöksistä joiden kanssa kamppailemme, on muistettava, että muualla maailmassa on alueittain voimassa jopa ulkonaliikkumiskiellot. Vertaamme itseämme tässäkin asiassa rakkaaseen länsinaapuriimme, jonka strategia epidemian läpi on ollut huomattavasti rock-henkisempi. Viikinkimäisen lähestymistavan johdosta Ruotsin kuolleisuusluvut ovat maailman huippua, mutta asiantuntijat yhä kiistelevät rajoitusten ja rajoittamattomuuden pitkäaikaisvaikutuksista ja lopullisesta strategisesta “voittajasta”. Arvioidaksemme tarkemmin vallitsevaa tilannetta, on meidän järkevää tarkastella pandemian hallintamahdollisuuksia, vaikutuksia, ja historian merkittävimpiä pandemioita – erityisesti espanjantautia. 

Miten pandemia määritellään?

Pandemia tulee kreikankielen sanoista pan (kaikki) ja demos (ihmiset). Pandemialla viitataan laajalle levinneeseen, nopeasti lukuisia ihmisiä monessa maanosassa sairastuttaneesen tartuntatautiin. Esimerkiksi kausi-influenssa ei ole pandemia, vaikka se sairastuttaakin ihmisiä maailmanlaajuisesti vuosittain. Vakaasti ja pitkäaikaisesti sairastuttavia globaaleja tartuntatauteja kutsutaan endemioiksi. On olemassa myös tauteja, jotka tappavat ihmisiä tasaisesti ja toisistaan riippumattomasti ympäri maailman, kuten syöpä. Tämäkään ei ole pandemia. 

WHO (World Health Organization) käytti aiemmin kuusiportaista klassifikointimenetelmää pandemioiden ja epidemioiden luokitteluun, mutta tämä järjestelmä ei ole enää käytössä. WHO itse sanoo, ettei pandemian määrittämiselle ole tiettyjä yksiselitteisiä standardeja, vaan tilanteissa tarkastellaan useita muuttujia. WHO on määrittänyt opastuksen pandemiatilanteisiin vuonna 1999, jota on tarkastettu uudestaan vuosina 2005 ja 2009 – ennen H1N1-pandemiaa ja siitä riippumattomasti. Tässä opastuksessa luokitellaan pandemian eri tasot yksin levinneisyyden, ei esimerkiksi viruksen tehokkuuden tai kuolleisuuden avulla. 

Espanjantauti ruuhkautti Malmin hautausmaan 1919. (Lähde: IS.fi)

Miksi pandemiat pääsevät leviämään niin laajalle alueelle?

Pandemiat noudattelevat tehokkaasti maantieteilijöiden suosimaa teoriaa spatiaalisesta diffuusiosta, eli tilallisesta leviämisestä. Samaa mallia noudattavat useat innovaatiot, vaikka globalisoitunut markkina onkin nopeuttanut ilmiötä vaikuttajien hajaantuessa maantieteellisesti yhä tehokkaammin. Hierarkisessa spatiaalisessa diffuusiossa tauti (tai innovaatio) leviää suurista kaupungeista pienempiin, yhdistyen kontaktipohjaiseen spatiaaliseen diffuusioon. Yhdistettynä antropologisiin tutkintamenetelmin voimme syntyneillä kaavoilla ennustaa innovaatioiden ja tartuntatautien leviämistä tarkasti. 

Pandemiat eivät ole poikkeus. Pandemiatutkijat ovat luoneet tehokkaita spatiaaliseen diffuusioon nojaavia malleja tartuntatautien leviämisestä, joita myös COVID-19 on noudattanut. Virus leviää syntysijojensa ympärille ennustettavasti ja aaltoilevasti, josta matkailijat tuovat sen ensin suurimpiin kaupunkeihin ja kokoontumispaikkoihin. Tämä käynnistää nopean maantieteellisen leviämisen myös pienemmille asutusalueille. Täysin eristetyt kommuunit välttyvät taudilta teoriassa kokonaan, mutta koronapandemiankin aikana on Amazonin viidakosta tuotu alkuperäiskansaan kuulunut nuori poika kaupunkiin hoitoon. Poika valitettavasti menehtyi nimettömänä, mutta mysteeriksi jäi, miten virus on löytänyt maailmasta eristäytyneen alkuperäiskansan. 

Seattle, 1918. Amerikkalaissotilaat suojautuvat kasvomaskein espanjantaudilta.

Yksittäisinä pandemiat mahdollistavina tekijöinä voimme luetella globalisaation oheistuotteet, kuten laajan ja aktiivisen maailmanlaajuisen työ- ja vapaa-ajan matkustamisen. Myös COVID-19-pandemia levisi Kiinasta Eurooppaan ensin työmatkustuksen avulla. Suomessa ensimmäinen tautitapaus löytyi Wuhanista kotoisin olevalta kiinalaisturistilta, mutta varsinainen leviäminen sai alkunsa hiihtolomien seurauksena Alpeilta tuliaisina tuoduista tartunnoista. Helsinki, jossa kansainvälinen liikenne on korkeinta Suomessa, on yhä Suomen tasolla omassa luokassaan tartuntojen osalta. Huhtikuussa 2020 uskotaan, että kymmenen prosenttia Helsinkiläisistä on jo sairastanut koronaviruksen. Rajat sinnikkäästi auki pitävä Länsi-Pohja on tartuntaprosenteissa kirinyt Uudenmaan kiinni, mutta väestön määrästä johtuen varsinainen tartuntojen lukumäärä on määrällisesti pieni. 

Miten pandemioita hallitaan?

Tartuntatauteja hallitaan ensisijaisesti tartuntatilanteita välttämällä. Tehokkain keino tähän on mahdollisten taudinkantajien karanteeni. Karanteeni tulee vanhan Venetsian kielen sanasta “quarantena”, joka tarkoittaa neljääkymmentä päivää. Termi on syntynyt ruton aikaan 1400- ja 1500-luvuilla, jolloin laivojen miehistö ja matkustajat joutuivat odottamaan neljäkymmentä päivää satama-altaissa ennen maihinnousua varmistaakseen terveytensä. “Quarantenaa” edelsi “trentino” – kolmenkymmenen päivän eristys – jota käytettiin vastaavaan tarkoitukseen 1300-luvun Dalmatiassa (nykyinen Kroatian alue). Karanteeni ei kuitenkaan tarkoita jo tartunnan saaneiden eristämistä, ainoastaan mahdollisten taudinkantajien määräaikaista eristämistä yhteiskunnasta tautien ja tuholaisten leviämisen hillitsemiseksi. 

Ohjeet espanjantaudin välttämiseen, 1918.

Koronapandemian alkuaikoina Suomen hallitusta kritisoitiin ankarasti karanteeniseurannan puutteesta. Helsinki-Vantaan lentokenttä oli toiminnassa pitkään epidemian puhkeamisen jälkeen, ja henkilöitä palasi tunnetuilta epidemia-alueilta ilman minkäänlaisia varotoimenpiteitä. Matkustuskieltoja edeltävinä viikkoina palanneita kehotettiin oma-aloitteiseen karanteeniin, jota vain harvat noudattivat. Tiedossa on yrityksiä, jotka eivät edes hyväksyneet karanteenia syyksi jäädä pois töistä – jopa elintarviketuotannossa. Mahdolliset taudinkantajat kulkivat busseissa ja junissa kotipaikkakunnilleen, kantaen virusta mukanaan. Hallitus odotetusti aloittaa tutkinnan epäonnistuneista pandemiahallinnan toimenpiteistä kriisin rauhoittuessa. 

Toiset hallintatoimenpiteet ovat onnistuneet Suomessa toistaiseksi verrattain hyvin. Yksikään suomalainen ei ole voinut välttyä näkemästä graafia, joka osoittaa tartuntakäyrän madaltamista. “Flattening the curve” on tärkeimpiä ihmishenkiä suojaavia toimenpiteitä pandemiahallinnassa, sillä sen avulla mahdollistetaan terveydenhuollon kapasiteetin tasainen kasvattaminen yhdessä tartuntojen tasaisen kasvun kanssa. Madallettu käyrä mahdollistaa maksimaaliset tehohoitopaikat sairastuneille, säästäen tuhansia ihmishenkiä tehohoitopaikkojen arvonnan välttämisellä. Riittävän matalalla käyrällä pelataan lisäaikaa rokotteiden valmistumiselle, samalla joukkoimmuniteettia kehittäen. On kuitenkin yhä epäselvää, luoko kerran sairastettu COVID-19 immuniteetin uutta tartuntaa vastaan – tästä syystä vasta-ainetestin positiivinen tulos ei vapauta suojatoimenpiteistä. 

Lähde: IS.fi

Käyrän madaltaminen vaatii merkittäviä rajoitteita, joita suomalaiset, kuten lukuisten muidenkin maiden kansalaiset, tällä hetkellä noudattavat. Kontaktin kautta leviävät tartuntataudit edellyttävät lähietäisyyttä tartuttaakseen, joten ensisijainen toimenpide on ollut ihmisten välimatkan kasvattaminen. Tilanteet, joissa on liiallisen kontaktin riski, on eliminoitu säädöksin ja kehotuksin. Suomen hallitusta on kuitenkin tässäkin asiassa kritisoitu voimakkaasti kehotuksiin luottamisesta määräysten sijaan. Esimerkiksi kuntosalit ja myymälät ovat saaneet pitää ovensa auki varsinaisten määräysten puuttuessa läpi pandemian. 

Äärimmäisenä toimenpiteenä pandemiahallinnassa toteutettiin historiallinen Uudenmaan eristys (28.3.-15.4.2020) valmiuslain nojalla, joka kuitenkin kumottiin ennenaikaisesti perustuslain vastaisena. Uudenmaan eristyksellä pyrittiin spatiaalisen diffuusion teorian mukaisesti madaltamaan tartuntapiikkiä muualla Suomessa. 

Tärkeä pandemiahallinnan toimenpide etenkin kriisin alkuvaiheessa on tartuntaketjujen seuraaminen, jonka avulla saadaan eristettyä riskialttiit yksilöt. Tartuntaketjujen seuraaminen vaatii hyvin kattavia testauksia ja karanteenitoimenpiteitä. Toistaiseksi Suomessa ei ole saatu testauskapasiteettia riittäväksi kattamaan tätä pandemiahallinnan vaihetta. 

Oleellinen, mutta myös huonosti toteutettu osa tartuntatautien leviämisen ehkäisyä on nykyaikaisten suojavarusteiden ja desinfektiomahdollisuuksien käyttö osana sosiaalista etäisyydenottoa ja muita varotoimenpiteitä. Monissa maissa on käytössä kasvomaskipakko ulkona liikkuessa. Myös Suomessa on väläytelty maskipakon mahdollisuutta, mutta ajatus on kaatunut hengityssuojainten ja kasvomaskien huonoon saatavuuteen.

Nuori nainen käyttää kasvomaskia lentokentällä.

Pandemiatoimenpiteiden onnistujat ja epäonnistujat

Pandemiahallinnan esimerkkimaihin kuuluvat tehokasta testausta ja tartuntaketjujen selvitystä toteuttaneet Etelä-Korea ja Saksa. Tilanne Singaporessa oli pitkään hyvin hallussa rajojen nopean sulkemisen johdosta, mutta malesialaiset halpatyöläiset osoittautuivat pian Singaporen “sokeaksi kohdaksi”, levittäen tautia tiheään asutuissa työläiskylissä. Kiinan toimia on toisaalta kiitelty, toisaalta kyseenalaistettu, sillä viralliset luvut eivät kohtaa mediaan levinneen kuvamateriaalin kanssa. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että viruksen ensimmäinen aalto on Kiinassa taittumassa, ja Wuhanin lentokenttä on jälleen avattu. 

Espanjantauti täytti sairaalat 1918-1919.

Suuria kärsijöitä COVID-19-pandemiassa ovat olleet etenkin Iran, Italia ja Espanja. Yhdysvallat pitävät ensimmäistä sijaa kuolemien määrässä, mutta Ruotsi johtaa kuolleisuusprosenteissa. Erityisesti New Yorkin tilanne on herättänyt huolta maailmalla median esittämien puistohautojen ja ruumiita kuljettavien armeija-ajoneuvojonojen seurauksena. New Yorkin pormestari Bill de Blasio on pyytänyt julkisesti apua tilanteen hallintaan ja taloudellisten menetysten kontroloimiseen. Yhdysvalloissa tilannetta sekoittaa lisäksi presidentti Donald Trumpin ristiriitaiset lausunnot ja asiantuntijoiden kyseenalaistaminen, sekä suorastaan vaaralliset julkiset letkautukset muun muassa desifiointiaineen injektoimisesta suoneen koronaviruslääkkeenä. Presidentti Trumpin puheiden seurauksena on raportoitu ainakin yksi kuolema, kun terve keski-ikäinen mies söi ennaltaehkäisevästi malarialääkkeenä käytettyä klorokiinia ja menehtyi. 

Saaman aikaan kuolleisuusprosenttilistojen kärkeä pitävästä Ruotsista leviää kuvia kevätauringosta terasseilla nauttivista tukholmalaisista. Ruotsia kritisoidaan kansainvälisesti lepsusta linjastaan, ja kuolleisuuden kasvaessa Ruotsi on pikkuhiljaa muuttanut ohjeistustaan, kehottaen tukholmalaisia pysymään kotona. Ruotsin kuolleisuusprosentti on kymmenkertainen Suomeen verrattuna. 

On huomattava, että kuolleisuus on todennäköisesti joillain maailman alueilla paljon raportoitua korkeampi kriisin aiheuttamien kirjausongelmien, sairaanhoidon mahdollisuuksien vähäisyyden ja köyhyyden johdosta. On epätodennäköistä, että slummialueilla kuolleet löytäisivät tietään virallisiin tilastoihin. Espanjan kohdalla todistimme kauhuskenaariota, jossa palomiehet hakivat kuolleita vanhuksia joukoittain vanhainkodeista, ja ruumiita jätettiin kaduille odottamaan noutajaansa. Voimme vain kuvitella, minkälainen tilanne on kehitysmaissa. 

Joukkohautaa kaivetaan keskelle New Yorkia. (Lähde: 7news.com.au)

Lähihistorian merkittävin pandemia 

Ymmärtääksemme paremmin nykyisen pandemian kulkua voimme tutkia lähihistorian tunnetuimpaa pandemiaa – vuosina 1918-1920 maailmaa runnellutta espanjantautia.

Espanjantauti oli muunnos vuonna 2009 nykyihmisille tunnetuksi tulleesta H1N1-viruksesta eli sikainfluenssasta. Se sairastutti 500 miljoonaa ihmisiä maailmanlaajuisesti, ja oli tyypillisistä influenssataudeista poiketen erityisen ankara etenkin työikäisillä nuorilla (25-35v). Espanjantauti tappoi karkeiden arvioiden perusteella 20-100 miljoonaa ihmistä – enemmän kuin ensimmäinen maailmansota yhteensä, ja enemmän ensimmäisen 24 viikon aikana kuin AIDS ensimmäisen 24 vuoden aikana. Taudin nopeaan ja laajaan leviämiseen sekä ankaruuteen vaikutti oletettavasti sodanaikainen sotilaiden maailmanlaajuinen liikehdintä, tiiviit oleskeluolosuhteet ja huono ravitsemus- ja hygieniataso.

Espanjantauti ei nimestään huolimatta ole lähtöisin Espanjasta, mutta sodanaikaisen sensuurin ja propagandan estäessä laajan uutisoinnin sotaan osallistuneissa maissa, oli Espanja ensimmäinen influenssasta laajasti uutisoinut maa. Laaja uutisointi johti virheelliseen oletukseen taudin alkuperän sijaitsemisesta Espanjassa, aiheettomaan stigmaan ja taudin lopulliseen nimeämiseen. Espanjantaudin todellinen syntysija on jäänyt mysteeriksi.

Espanjantauti ei tappanut ainoastaan länsimaissa, vaan esimerkiksi Intian populaatiosta peräti 5% (12-17 miljoonaa) kuoli tautiin, Tahitilla 13% väestöstä menehtyi, ja Samoalla peräti 22%. Myös Indonesia, Japani ja Kiina kärsivät merkittäviä menetyksiä.

Espanjantaudin toinen aalto tappavin

Espanjantauti iski useammassa aallossa, joista toinen oli ensimmäistä huomattavasti tuhoisampi. Viruksen ensimmäinen aalto muistutti tyypillistä influenssaepidemiaa, vaikuttaen vakavasti lähinnä vanhoihin ja sairaisiin yksilöihin. Viruksen toinen aalto oli muovautunut erityisen tappavaksi etenkin nuorille ja terveille ihmisille. Tappavamman viruksen oletetaan olevan lähtöisin sotatantereilta, joissa lievään tautiin sairastuneet jäivät eristyksiin sotimaan, kun vakavan tautimuodon saaneet lähetettiin täysissä junissa ylitsevuotaviin kenttäsairaaloihin levittämään tappavampaa virusmuotoa. Näin vaarallisempi versio viruksesta valloitti maailman uudestaan taudin toisena aaltona. Ensimmäinen aalto oli kuitenkin luonut immuniteetin sitä sairastaneille, ja esimerkiksi Kööpenhamina, jossa ensimmäinen, lievempi aalto levisi laajalti, ei kärsinyt toisesta aallosta juuri ensimmäistä enempää. Kööpenhaminan kokonaiskuolleisuus pysyi 0.29 prosentissa, joka oli maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen matala. Taudin kolmas aalto oli maailmanlaajuisesti toista selvästi lievempi, eikä neljäs aalto ei enää kiertänyt koko maapalloa.

Espanjantautiin menehtyi niin valtava määrä ihmisiä niin nopeasti, että useilla alueilla hautaaminen toteutettiin ilman arkkuja joukkohautoihin. Lääkäreistä ja haudankaivajista oli huutava pula ammattikuntien sairastuessa, eivätkä hoitoresurssit riittäneet tautipiikkeihin. Lievää tautimuotoa sairastaneet ja tartuntaa pelänneet eivät pystyneet työskentelemään normaalisti, jonka seurauksena kauppoja ja palveluita suljettiin laajasti, ja asiakkaita pyydettiin jättämään tilauksensa ulkoikkunoihin. Espanjantaudin sosiaaliset ja ekonomiset vaikutukset olivat musertavat.

Espanjantaudin aikaisista rajoituksista uutisoitiin sanomalehdissä. (Lähde: Sydän-Hämeen lehti)

Espanjantauti Suomessa

Suomessa espanjantaudin ensimmäinen aalto meni kohtalaisen vähällä huomiolla ohi sisällissodan jälkimainingeissa. Taudin toinen aalto oli puolestaan tappava. Julkiset ohjeet käsien pesemisestä ja sosiaalisesta etäännyttämisestä kiersivät oleellisena osana tartuntojen hillintäyrityksiä. Taudin kolmas aalto runteli erityisesti Helsinkiä, jossa hautoja ei saatu kaivettua riittävän nopeasti menehtyneiden määrän räjähdysmäisesti kasvaessa. Neljäs aalto iski Lappin, jossa Inarin väestöstä peräti kymmenesosa menehtyi. Kokonaiskuolleisuus espanjantautiin oli Suomessa tilastojen mukaan 20000 henkeä, 210000 ihmisen sairastuessa.

Yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia – Espanjantauti apuna koronaviruspandemiasta selviytymisessä

Espanjantautipandemiassa ja COVID-19-pandemiassa on lukuisia yhtäläisyyksiä. Huomaamme myös, että samat toimenpiteet joita harjoitimme sata vuotta sitten, pätevät yhä tänä päivänä tartuntatautien parhaina hillitsijöinä. Voimme lisäksi ikäväksemme todeta, että hautaamisen ongelmat eivät ole poistuneet nyky-yhteiskunnissakaan, vaan monissa maissa joukkohautoja kaivetaan hätäratkaisuiksi kaupunkien keskuksiin tälläkin hetkellä. Espanjantaudin aikana ei ollut käytössä hengityskoneita tai rokotteita, joten voimme olettaa vahinkojen jäävän vuoden 2020 koronaviruspandemiassa huomattavasti pienemmiksi. On kuitenkin historiaa tarkasteltaessa varauduttava uusien, kenties tappavampien aaltojen mahdollisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja espanjantaudin ensimmäisen aallon laannuttua iloiset väkijoukot riensivät kaduille juhlimaan, ainoastaan saadakseen tartunnan taudin toisesta, tappavammasta aallosta. Meidän ei kannata sata vuotta myöhemmin toistaa samoja virheitä.

Telttasairaala espanjantautipotilaille, 1919.

Sata vuotta sitten ihmiset elivät suuremmissa talouksissa, joten eristäytymisen sosiaaliset vaikutukset eivät iskeneet yksilöihin nykyaikaisen “sinkkuyhteiskunnan” tavoin. Eristäytymisen ja rajoitteiden vaatimaan sosiaaliseen selviytymiseen voi kuitenkin 2020-luvulla auttaa kasvava yhdessätekemisen ja yhteenkuuluvuuden tunne sekä sosiaalisen median ja teknologian tarjoamat vaihtoehdot kanssakäymisille. Vaikka tunnettu sanonta kuuluukin “difficultatem facit doctrina” – tieto lisää tuskaa – on meidän tiedettävä näkymättömästä vihollisesta mahdollisimman paljon voidaksemme varautua ja selviytyä. Internetin kulta-aikana näemme kuitenkin myös tiedonjanon varjopuolen, jonka seurauksena populistiset ja sensaatiohakuiset lähteet voivat “tietona” julistaa esimerkiksi 5G-verkon aiheuttaneen pandemian, johon lähdekriittisyyttä harjoittamattomat yksilöt vastausten kaipuussa uskovat. Kaikessa tiedonhaussa tulee harjoittaa kriittisyyttä ja varovaisuutta, ja luottaa puolueettomiin tutkimustuloksiin.

Sylkemiskielto satamassa Yhdysvalloissa, 1919.

Vaikka menneet pandemiat pitävät sisällään rumia lukuja ja pelkoa, kannattaa taudin runtelemassa maailmassa hakea pikemminkin helpotusta historian tarkastelemisesta – olemme selvinneet rutosta, espanjantaudista, ja lukuisista muista pandemioista. Selviämme yhdessä tästäkin.

Tutustu tuotevalikoimaan