Työnantaja on vastuussa työpaikan riskien arvioinnista, ja se tulee tehdä jokaisella työpaikalla koosta tai työn laadusta riippumatta. Riskiluokka on tärkeää arvioida, sillä se tarjoaa perusraamit esimerkiksi työpaikalla vaadittavien ensiapukoulutettujen työntekijöiden määrään sekä vaadittavaan ensiapuvälineistöön ja sen laajuuteen. Tässä artikkelissa avaamme, miten työpaikan riskiluokka arvioidaan, mitä riskiluokalla tarkoitetaan ja kuinka riskiluokka vaikuttaa yrityksen ensiapuvalmiuden tason määrittelyyn.
Riskiarvioinnin perusta
Yrityksen ensiapuvalmiuden kartoitus alkaa aina yrityksen riskiluokan arvioinnilla. Riskiarvioinnissa otetaan huomioon millaisia riskejä, vaaroja tai haittoja työympäristössä tai työn luonteessa on olemassa, mikä on riskien suuruus ja todennäköisyys sekä kuinka merkittäviä nämä riskit ovat työn tekemisen ja yleisen turvallisuuden kannalta.
Riskiarvioinnin yhteydessä laaditaan usein myös suunnitelma työturvallisuuden parantamiseksi, vaaratilanteiden ja vahinkojen ehkäisemiseksi sekä toimenpidesuunnitelma tapaturmien varalle. Riskiarvioinnin avulla voidaan myös säästää kustannuksissa, kun tapaturmia saadaan ehkäistyä ja sairauspoissaoloja vähennettyä. Riskiarviointi ja sitä kautta tapaturmiin varautuminen parantaa myös henkilöstön ja asiakkaiden ja tyytyväisyyttä ja turvallisuudentunnetta.
Riskiluokat Suomessa
Suomalaiset työpaikat jaetaan kolmeen riskiluokkaan: vähäinen, ilmeinen ja erityinen. Yhdessä yrityksessä voi esiintyä samanaikaisesti kaikkia kolmea riskiluokkaa. Esimerkiksi tehdastuotannon töissä riskit ovat ilmeisiä, kun taas viereisessä toimistossa riskit ovat vähäisiä. Tällöin ensiapuvalmiuden kartoitus on tehtävä jokaiselle työpisteelle erikseen.
Vähäisen riskin työpaikkoja ovat esimerkiksi toimistot, virastot ja myymälät. Toimisto voi kuitenkin olla myös ilmeisen riskin työympäristö, mikäli työtä tehdään esimerkiksi kahdessa kerroksessa. Tällöin portaikko muodostaa ilmeisen riskin.
Yleisimmin ilmeisen riskin työympäristöjä ovat kuitenkin erilaiset teollisuus- ja tuotantoympäristöt. Riskit ovat ilmeisesiä esimerkiksi tehdas-, kuljetus-, varasto-, rakennus- tai metsätöissä. Hyvin suuri osa suomalaisista työpaikoista kuuluu ilmeisen riskin riskiluokkaan.
Riskiluokka nousee erityiseen, kun työpaikalla ollaan tekemisissä syövyttävien, ärsyttävien tai myrkyllisten aineiden kanssa tai jos ympäristössä on palo-, räjähdys-, sähkötapaturma- tai hukkumisvaara. Erityisen riskiluokan yrityksessä tulee ehdottomasti varmistaa, että vaarallisten aineiden kanssa työskentelevillä on esteetön ja nopea pääsy ensiapupisteelle tai esimerkiksi hätäsuihkuun.
Riskiluokan määrittäminen käytännössä
Erilaiset riskit ja riskiluokat muodostuvat sen mukaan, millaisia vaaratekijöitä työympäristössä tai työn suorittamisessa on. Vaaratekijöitä ovat esimerkiksi liukas lattia, portaikko, melu, kirkkaat valot, kemikaalit ja terävät esineet. Vaaratekijät muodostavat erilaisia riskejä, kuten kuulovaurio, silmävamma, palovamma tai muu tapaturma.
Yleensä yrityksestä nimetään henkilö, joka on vastuussa sekä riskien kartoituksesta, että ensiapuvalmiuden ylläpidosta. Riskien arviointiin on tärkeää ottaa mukaan myös eri työpisteillä työskenteleviä henkilöitä, sillä heillä voi olla näkemystä ja kokemusta sellaistenkin vaaratekijöiden tai riskien olemassaolosta, joita ulkopuolinen ei välttämättä tiedä tai näe.
Riskiluokan arviointiin on hyvä ottaa myös ensiapuammattilainen mukaan, jotta kaikki vaaratekijät ja riskit otetaan varmasti huomioon. Asiantuntija osaa arvioida nykyisiä riskejä ja vaaroja eri työpisteillä ja eri ympäristöissä sekä antaa ohjeet riskiarvioinnin tekemiselle jatkossa.
Riskiarviointi on jatkuvaa toimintaa, ja sitä tulisi tehdä säännöllisin väliajoin. Riskiarviointi tulee suorittaa aina uudelleen myös jokaisen muutostilanteen yhteydessä, esimerkiksi kun toimintaa laajennetaan tai uudelleen järjestellään, tai kun työtiloissa tehdään vaikkapa remontti.
